Nyt oli sitten aika perustaa tällainen ns. koululle omistettu blogi. Tulevaisuudessa kerron siis oppimisestani lisää aina koulun edetessä ja toteutan osittain opettajan antamia tehtäviä täällä blogin puolella.
Olen siis 16-vuotias tyttö Helsingistä ja opiskelen tällä hetkellä Diakoniaopistolla lähihoitajaksi lukion ohella. Suoritan kylläkin vaan lukion pakolliset kurssit, eli toisin sanoen teen kaksoistutkintoa.
Olen jo monta vuotta miettinyt, mitä haluaisin tehdä työkseni tulevaisuudessa. Pienenä oli tietenkin kaikki astronautit, arkeologit, ammattiurheilijat, näyttelijät, kirjailijat jne... Vanhempana olen alkanut miettiä enemmän "realistisia" ammatteja, kuten ensihoitoa, liikunnan-opettajaa / -ohjaajaa, poliisia, urheiluhierojaa ja fysioterapeuttia. En väitä etteikö esimerkiksi näyttelijän taikka ammattiurheilijan ura olisi mahdollinen, mutta ainakin vanhempieni mielestä se on liikaa unelmointia. Olen pienestä saakka myös ollut kiinnostunut poliisin ja palomiehen urasta, mutta kun sain noin vuosi sitten kuulla, että poliisit eivät esimerkiksi voi käyttää huivia ja että palomiehien on kuntotestissä suoritettava 38 toistoa penkkipunneruksessa minuutissa, 45 kilon rautatankoa käyttäen, tuli ehkä iihan hiiiukan epävarma fiilis. Lisää voit halutessasi lukea tästä.
Nyt kuitenkin hain seuraavana hakutoiveena tänne Diakoniaopistoon, jotta voisin vaikka yliopistoon liikunnan-opettajaksi haettuani tehdä opiskelujen ohella töitä. Ja olen myös edelleen erittäin kiinnostunut myös ensihoitajan duunista vaikka liikunta-alan varalle. Ajettelin myös, että jos en pääse ensimmäisenä vuonna heti opiskelemaan liikuntaa, seuraavan vuoden uusintatestiin valmistautumisen ohella teen ihan vain lähihoitajan töitä. Tämän tutkinnon kautta pääsen ensinnäkin nopeasti työelämään ja tutkinto on myös eräänlainen varasuunnitelmani. Lähihoitajilla on myös hyvä työllistymismahdollisuus.
Minusta tulee liikunnallinen, empaattinen, huumorintajuinen, ylipäätään hauska, positiivinen ja ennenkaikkea vastuullinen lähihoitaja (ainakin toivottavasti).
Olen jo monta vuotta miettinyt, mitä haluaisin tehdä työkseni tulevaisuudessa. Pienenä oli tietenkin kaikki astronautit, arkeologit, ammattiurheilijat, näyttelijät, kirjailijat jne... Vanhempana olen alkanut miettiä enemmän "realistisia" ammatteja, kuten ensihoitoa, liikunnan-opettajaa / -ohjaajaa, poliisia, urheiluhierojaa ja fysioterapeuttia. En väitä etteikö esimerkiksi näyttelijän taikka ammattiurheilijan ura olisi mahdollinen, mutta ainakin vanhempieni mielestä se on liikaa unelmointia. Olen pienestä saakka myös ollut kiinnostunut poliisin ja palomiehen urasta, mutta kun sain noin vuosi sitten kuulla, että poliisit eivät esimerkiksi voi käyttää huivia ja että palomiehien on kuntotestissä suoritettava 38 toistoa penkkipunneruksessa minuutissa, 45 kilon rautatankoa käyttäen, tuli ehkä iihan hiiiukan epävarma fiilis. Lisää voit halutessasi lukea tästä.
Nyt kuitenkin hain seuraavana hakutoiveena tänne Diakoniaopistoon, jotta voisin vaikka yliopistoon liikunnan-opettajaksi haettuani tehdä opiskelujen ohella töitä. Ja olen myös edelleen erittäin kiinnostunut myös ensihoitajan duunista vaikka liikunta-alan varalle. Ajettelin myös, että jos en pääse ensimmäisenä vuonna heti opiskelemaan liikuntaa, seuraavan vuoden uusintatestiin valmistautumisen ohella teen ihan vain lähihoitajan töitä. Tämän tutkinnon kautta pääsen ensinnäkin nopeasti työelämään ja tutkinto on myös eräänlainen varasuunnitelmani. Lähihoitajilla on myös hyvä työllistymismahdollisuus.
Minusta tulee liikunnallinen, empaattinen, huumorintajuinen, ylipäätään hauska, positiivinen ja ennenkaikkea vastuullinen lähihoitaja (ainakin toivottavasti).
